Sügis

Hm, mikähän siinäki on, että noita otsikoita on niin vaikea aina keksiä. En jaksanut kuitenkaan tuhlata siihen enempää kallisarvoista sunnuntain lorvimisaikaa, niin päädyin niinkin mielikuvitukselliseen ratkaisuun kuin Sügis=Syksy. Koska, no nyt on syksy, täälläkin. 

Päivitystahti on taas ollut päätähuimaava. Voin yrittää postailla useammin, joskaan en lupaa mitään. Kirjoittelin viimeksi kolmisen viikkoa ja onhan tässä aika paljon ehtinyt tapahtua, eli eiköhän ruveta käymään sitten ihan noin viikko viikolta mennyttä elua läpi. Pistän vähän kuvia höysteeksi, ettei tästä tule pelkkää puuduttavaa tekstimassaa.

Tosiaan, kuten mainitsin viime postauksessa, äippä ja isukki tulivat visiitille tuossa lokakuun puolivälissä. Hekin ovat muiden suomalaisten tapaan käyneet muutamiakin kertoja Tallinnassa, eli keskityttiin lähinnä yhdessäoloon: syötiin paljon ulkona (nams), oleskeltiin ja käveltiin ympäriinsä. Antaa kuvien puhua puolestaan:

Tän kuvan otin kävellessäni porukoita vastaan D-terminaaliin. Superalko, jonka pihassa busseittain suomalaisia viinaturisteja. Onhan toi bussi sillai tosi kätsy, kun kuski kantaa asiakkaiden ostokset suoraan tavaratilaan eikä tarvi ite sit niitä lavoja raahata ja täten voi sit keskittyy olennaiseen! Voi huoh.

Myös tämän kuvan nappasin samaiselta matkalta, se on niin söpö ja kiva. Täällä on muutenkin aika paljon katutaidetta ja graffoja, pitäis enemmän kuvailla niitä. 

Siin he ny seisoo karvasen lapsenlapsen kera.

 Ja siin sit mää ja Lisba.

Käytiin juomassa yhden limoncellot ja äidillä oli hauskaa.

En voinu vastustaa..

Isä halus maistaa tequilaa..

Ei vissii maistunu :D

Porukoiden visiitin aikaan tuolla Rocca Al Maressa sijaitsevassa Ulkoilmamuseossa oli Virolaisen leivän päivä ja syysmarkkinat, niin mentiin sit käymään siellä. Oli ihan kiva, ei välttämättä muuten olis tullut käytyä ko. paikassa ja säätkin suosi. Siellä oli kaikenlaista markkinatouhua, käsitöitä, musiikkia, perinnenäytöksiä tms. ja kaikkea vastaavaa. Museo/puisto on 79 hehtaarin kokoinen ja pitää sisällään mm. eri aikakausien maalaistaloja. Vähän niinkuin semmonen iso kotiseutumuseo. 

Tää oli niin söpö: To start eating common bread - to get married or pair up with someone. Marriage connected two communities, two households became one.

Ja mä löysinki sieltä sitten sulhon itselleni! Lopulta asiaa pohdiskeltuani kallistuin sittenkin Saken puoleen, on siistimpi ja on se yhteinen kieli sit kuitenkin niin iso asia.

Toi oli kreisi. Siihen sidottiin tyyppi käsistä ja jaloista ja tarkoituksena oli siis ottaa vauhtia ja keikauttaa itsensä ympäri. Taidettiin yks onnistunut "keinuminen" nähdä, kyllähän se siinä muutaman kerran sit pyörikin ja me kauhisteltiin vieressä. Hyrrrr. Ilmeisesti joku paikallinen harrastus, noilla tyypeillä oli myös jotain "keinutiimi"-huppareita. Tai jotain vastaavaa.

Ihanat. 

Porukoiden visiitin jälkeen ehti vähän pöly laskeutua ja arki asettua uomiinsa kun Sakke paukahti paikalle. Kyseessä oli aikamoinen pikavisiitti, mutta visiitti kuitenkin - ja ihana tietty! Ei me kovin paljon mitään erikoista ehditty tehdä, oltiin vaan. Käytiin yhdessä tosi kivassa intialaisessa syömässä, Masala se taisi olla nimeltään. Oi nam, syötiin ja juotiin sulkemiseen asti kun paikka oli niin viihtyisä. Ja vanhankaupungin ulkopuolella, mikä sekin oli ihan mukavaa vaihtelua. Sakke tuli pikavisiitilleen (ma-ke) siksi, koska ei tiedetty yhtään, koska seuraavaksi ois mahdollisuus nähdä: no, se ois sit jo ens viikolla :D Tämä kiva, eikä eroaminenkaan tuntunut sitten niin pahalta. Vaikka ainahan se vähän mälsää on. 

Vierailujen välissä olemme Tallinnan ystäväni Emman kanssa löytäneet yhden kivan kuppilan ja yhden kivan kahvilan. Kuppilassa olemmekin käyneet jo muutamia kertoja, viimeksi jotain aasialaista poppoota kuuntelemassa. Siellä järjestetään myös visailuja ja kaikkea semmoista mukavaa, ja on musiikkinsa puolesta myöskin aivan oiva paikka. 

Kadriorgin puistossa järjestettiin myös semmoinen valo-festivaali kesän loppumisen kunniaksi, johon myös pienellä porukalla osallistuttiin. Se oli ihan hieno, paljon erilaisia valoja ja tulia ja esiintyjiä. Oli vaan kamalan kylmä, ja siirryttiin sitten sisätiloihin loppuillasta. Lisäksi humalaiset ihmiset ja tulisoihdut eivät ole mikään miellyttävin yhdistelmä. Melko hasardia oli myös tuikkujen sirottely nurmikolle ympäri puistoa ilman minkäänlaista alustaa. No toki yö/iltakosteus jne. ja oon varmaan muutenkin turhan varovainen, mutta kuitenkin. Se oli hämmentävää, kun Suomessa vastaava ei olis varmaan edes laillista. Mulla ei ole oikein mitään kuvia sieltä, kun kamera oli vähän yhteistyökyvytön ja sitten siitä loppuikin patterit, mut täs ois nyt yks: 

Eli kuvassa on se joutsenlampi ja se oli valaistu tuollaisilla vihreillä valoilla ja valopämpyrällä. 

Lissu on ollut vähän kipeänä, jotain kennelyskän poikasta on ollut eli ollaan otettu aika rauhassa lenkkien sun muun suhteen. Muuten hän on ollut kyllä pirteä ja iloinen oma itsensä, eli ei mitään vakavaa siis. Lenkkeilin itekseni vähän kauemmas kauppaan joku ilta, kun toi ranta on niin nätti:

Keskusta ja vanhakaupunki vähän lähempää..

ja vähän kauempaa. Mutta siis tollasta rantaviivaa pitkin pääsee Kadriorgista Piritaan ja se on kyllä aikas kiva.

Aika rauhallista tämä meidän elo täällä on, mut yritänki noi arki-illat rauhottaa pääosin Lissulle. Mulla ei edelleenkään ole virallista työpistettä, mutta aika paljon ollaan oltu tuolla Pöffin toimistolla. Työtehtävät vaihtelee, mut mä kerron niistä paremmin sit vaikka ihan omassa postauksessa - pitäis muutenkin kirjottaa niitä ylös loppuraporttia varten. Enemmän tai vähemmän se 30h/vk tulee kuitenkin täyteen. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun tuo BFM:n uusi rakennus valmistui viime viikolla. Ilmeisesti mullekin on sieltä joku deski varattu, ja toisaalta ois ihan jees saada säännölliset työajat - toisaalta silti tykkään tästä etätyöläisen vapaudesta ja vastuusta :) Lissun kannalta tää alun etätyö on tietty ollut ihan unelma, on saatu rauhassa yhdessä totutella muutokseen eikä oo tarvinnut jättää Lissua heti itekseen. Väsyttävää vaan ajoittain matkustaa paikasta toiseen pitkin päivää, ja viehän se sit jonkin verran aikaakin. No, niistä sitten myöhemmin.

Oon kuitenkin ollut työhön tyytyväinen ja saanut sopivasta vastuutakin. Olen myös istunut kaksi päivää taksissa suhaten väliä koti-lentokenttä-hotellli-koti/koti-hotelli-lentokenttä-koti, kun vastaanotin yhden filmiprojektin/verkoston vieraita :D Eli tämmöisiä perus assari-hommia, mutta toki myös muutakin. Tuo mun ns. "pomoni"/ mun työtehtävistä vastaava on aivan mahtava tyyppi, ymmärtää tän mun tilanteen kaikin tavoin tosi hyvin ja lupas jo, että töitä riittää myös filmifestarin jälkeenkin.Olen nimittäin sitä vähän stressannut, kun tuolta koulun puolesta ei niin kovin paljon ole niitä töitä kuitenkaan tarjottu. Samainen tyyppi sanoi myös, että haluaisi mun työtehtävien olevan mahdollisimman monipuolisia. Eli jes :) Asiat vois olla aika paljon huonomminkin, eli en voi olla kuin tyytyväinen. 

Muutenkin iha hyvä fiilis näin kun miettii, että huomenna on taas maanantai. Eilistä iltaa vietettiin Stalker-festivaaleilla, joka sijaitsi vanhassa tehtaassa. Voisin sanoa kokemuksen olleen kiinnostava. Musiikki oli elektroa/ambienttia/diippiäshittiä/mitensitänytkuvailisi ja festari piti sisällään myös performanssin sekä valoinstallaatioita. Henkilökunnan kasvot olivat maalattu mustavalkoiseksi. Me osallistuttiin sattumalta/vahingossa yhteen kokeelliseen trance-pläjäykseen, joka sijaitsi sen tehtaan kellarissa: lavalla oli erikseen dj:t ja siinä lavan sivussa oli styroksilaatikoita, joita esityksen tyypit hakkasivat erilaisilla puukalikoilla - laatikot olivat yhteydessä musiikkiin ja täten näitä hakkaamalla pystyi siihen myös vaikuttamaan. Esityksen tarkoituksena oli kuitenkin rikkoa ne styroksilaatikot ja siihen mekin sitten osallistuttiin. Hämmentävää, mutta ihan hauskaa. Esimerkiksi tästä voi lukea lisää festarista ja googlata tietenkin aina voi. Ja kun sanon vanha tehdas, niin sitä se todellakin oli - ei oltu paljon siloiteltu, vettä satoi sisälle jne.. ja takit päällä siellä paineltiin. Sinänsä olin vähän pettynyt, kun ajattelin et ois päässyt vähän tanssimaan (no sitä elektroa, ei trancea..) mutta eipä sille sit mitään voinut. Tosin en tiedä, muuttuiko meno sitten loppuillasta kun ite lähdin jo yhden maissa kotiin nukkumaan. 

Niin, mä harhauduin vähän aiheesta: hyvä fiilis! Tuleva viikko ei tunnu yhtään niin raskaalta kun mulle tulee taas vieraita! Maria & Markus seilaa Talsuun keskiviikkoiltana ja Sakke perjantai-iltana. Ja sitten kyllä mennään vähän danssaamaan! Oon jo suunnitellut ysäridiseä. M&M lähtee sunnuntaina ja Sakari jääkin sitten vielä muutamaksi päiväksi. Masentaa jo etukäteen eronhetki kun on kuitenkin niin mukavat päivät edessä koko poppoon kera, mutta turha kai sitä on vielä miettiä. Tuossa ikävässä on muuten se jännä puoli, että siihenkin tottuu: on ikävä perhettä ja Sakkea ja kavereita, mutta kun ei näe niin se ei tunnu niin pahalta. Sitten kun näkee, on niin mukavaa ja sitten se eroaminen on niin mälsää ja on ihan rikki sen pari päivää. Höh. Mutta toisaalta, huomenna on jo lokakuu ja sittenpä on enää kolme kuukautta jouluun, jota pidän jonkinlaisena loppuetappina, koska sitten on enää muutama hassu kuukausi jäljellä Tallinna-elua. Eli koitetaan nyt kestää vaan, saa niitä samoja (rakkaita!) naamoja tuijotella sitten taas päivästä toiseen ;)

Läiskitääs tähän loppuun vielä muutaman syksyiset lenkkikuvat, niin saadaan hienosti ympyrä sulkeutumaan. Täällä on satanut lähes päivittäin ja ajoittain todella _paljon_ (vertailukohtana: takuuvarmat tulvat Porissa), ja niin teki myös tänään. Iltapäivällä alkoi kuitenkin aurinko paistelemaan ja lähdettiin sitten pikkuneidin kanssa hienostuneelle sunnuntaikävelylle Kadriorgin puistoon ja palatsin huudeille. Tai no, hienostuneelle ja hienostuneelle...Lissu juoksi läpi kaikki lätäköt ja kurakot ja oli sit myös sen näkönen kun kotiin päästiin.  Pesulle!

Lätäkkö lenkkipolulla pt.1

Lätäkkö lenkkipolulla pt.2

Ruskaa, ihanaa.

Lissun elämän suuria ihmeitä...

Mommaa, wad iz diz?

????

"I just don't get it"

Heijastuksia.

Oi, syksy on niin ihana. 

Ps.Saken oikea nimi on Sakke, ei Sakari. 

Pps. Virolaisilla tuntuu olevan erityinen mieltymys ilotulituksiin, nimittäin niitä ammuskellaan harva se päivä. Esimerkki: odotimme Emman kanssa ratikkaa torstai-iltana n. klo 23.45 keskustassa, Viru-keskuksen edessä, kun yhtäkkiä vastakkaiselle kadulle ilmaantuu kolme ihmistä, joista yksi kantaa jonkinnäköisen laatikon muutaman metrin päähän ja sytyttää sen. Ja voilá, ilotulitus voi alkaa! Ilmeisesti kyseessä oli kosinta tms. kun sitä ilotulitusta oli katselemassa pariskunta, joista toinen vaikutti melko yllättyneeltä. Se oli kyllä tosi hieno tulitus, hämmensi vaan se aika ja paikka. Ja ehkä vähän pelästyttiin aluksi, mut sitten vaan hihiteltiin ja ihmeteltiin.

Tuli taas aikamoisen pitkä postaus, mut eipä tarvi taas muutamaan viikkoon päivittää ;)